Saksan perustuslakituomioistuin (Bundesverfassungsgericht) on 2. maaliskuuta 2010 antamassaan päätöksessä todennut, että teletunnistetietojen kerääminen ja säilyttäminen tähän asti voimassa olleen lain mukaan on Saksan perustuslain vastaista. Tuomioistuin kumosi lain ja määräsi jo kerätyt tiedot tuhottavaksi.

Kyseinen laki salli kaikkien telekommunikaatiopalveluiden käyttäjien telekommunikaatiotietojen varsin kattavan tallentamisen ilman erityistä syytä ilman, että siinä olisi säädetty millään tavalla tietosuojaa turvaavia sääntelymekanismeja. Perustuslakituomioistuin määräsi Saksassa toimivat telekommunikaatiopalveluita tarjoavat tahot välittömästi tuhoamaan siihen asti kerätyt teletunnistetiedot. Tuomioistuin totesi myös, että teletunnistetietojen yleinen säilyttäminen lähtökohtaisesti olisi sinänsä sallittua edellyttäen kuitenkin tiukempia turvallisuus- ja läpinäkyvyystoimenpiteitä sekä tiedonsaantirajoituksia.

Perustuslakituomioistuin totesi, että kysymyksessä olevat lainsäännökset loukkaavat Saksan perustuslain 10 artiklassa suojattua perusoikeutta kirje-, posti- ja puhelinsalaisuuteen ja totesi niiden olevan siten perustuslain vastaisina pätemättömiä. Säännöksillä ei siten ole mitään oikeusvaikutuksia. Perustuslakituomioistuin perustelee päätöstään sillä, etteivät kyseiset oikeusnormit täytä suhteellisuusperiaatteen asettamia vaatimuksia ja ylittivät myös niiden perusteena olevan EU-direktiivin tavoitteet. Kyseiset oikeusnormit eivät takaa riittävää tietoturvallisuutta eivätkä rajoita tietojen käyttöä eri käyttötarkoituksiin ja voivat loukata siten kansalaisten perusoikeuksien toteutumista monilla eri alueilla.

Lain mukaan telekommunikaatiopalveluiden tarjoajat olivat velvollisia tallentamaan käytännöllisesti katsoen kaikki teletunnistetiedot (lankapuhelin, matkapuhelin, faksi, tekstiviesti, MMS, sähköposti ja internetpalvelut). Velvoite kattoi kaiken sellaisen tiedon tallentamisen, jonka avulla voidaan jälkikäteen päätellä, kuka milloinkin kenen kanssa on kommunikoinut sekä miten pitkään ja missä tai on yrittänyt kommunikoida telekommunikaatiovälineiden avulla. Tallennusvelvoite ei koskenut kommunikaation sisältöä eikä esimerkiksi sitä, millä internet-sivustoilla käyttäjä on käynyt. Tiedot oli tallennettava kuudeksi kuukaudeksi ja sen jälkeen kuukauden sisällä tuhottava.

Laki ei sanamuotonsa perusteella antanut viranomaisille konkreettisia valtuuksia teletunnistetietojen käytöön, vaan se yleisluontoisesti kuvasi niitä perusteita, joiden vallitessa lainsäätäjä – Saksan liittovaltiollisen rakenteen johdosta joko osavaltiolainsäätäjä tai liittovaltiolainsäätäjä – voisi lainsäädännöllisesti luoda konkreettiset viranomaisvaltuudet teletunnistetietojen käyttöön.

Saksan rikosprosessilain (Strafprozessordnung, lyhenne: StPO) 100g §:ssä säädettiin kerättyjen teletunnistetietojen käyttämisestä rikostentorjunnassa. StPO 100g §:n sanamuoto salli viranomaisten saada käyttöönsä myös teleyhteystiedot, jotka teleoperaattorit ovat muista syistä kuten esimerkiksi laskutussyistä tallentaneet. Viranomaisilla oli oikeus käyttää teletunnistetietoja kaikkien telekommunikaatiovälineiden avulla tehtävien rikosten selvittämiseen.

Perustuslakituomioistuimen tarkastettavana olleet oikeusnormit pohjautuivat vuonna 2005 voimaan astuneeseen EU-direktiiviin. Direktiivin tarkoituksena on auttaa viranomaisia ehkäisemään vakavaa rikollisuutta ja terrorismia.

Perusoikeuksien vastaiseksi katsottu laki vuodelta 2008 perustui samaan EU-direktiiviin, johon Suomen vastaava laki nojautuu. Saksassa nyt kumottu laki vaati teleoperaattoreita säilyttämään teletunnistetietoja kuusi kuukautta. Suomessa vastaava velvoite on kaksitoista kuukautta.

Mainittakoon, että noin 35 000 henkilöä nosti perusoikeuskanteen nyt pätemättömäksi julistetuista oikeusnormeista, heidän joukossaan usea Saksan liittopäivien jäsen kuten nykyinen liittovaltion oikeusministeri Sabine Leutheusser-Schnarrenberger. Juttuun yhtyneiden henkilöiden määrä on suurempi kuin koskaan Saksassa.

Lue Saksan liittotasavallan perustuslakituomioistuimen ratkaisu tästä.