Vahingonkorvaus
Vahingonkorvausoikeus käsittää ne oikeussäännöt, joiden perusteella vahinkoja korvataan. Vahingonkorvausoikeudellinen normisto jaetaan normaalisti ns. sopimuksenulkoiseen (deliktiperusteiseen) ja sopimusperusteiseen korvausvastuuseen.
Sopimuksenulkoinen korvausvastuu perustuu yleensä vahingonkorvauslakiin, joka edellyttää siten tahallisuutta tai tuottamusta. Ihminen ei ole yleensä vastuussa aiheuttamistaan vahingoista, joihin ei liity huolimattomuutta tai erityistä vastuuperustetta. Tahallisuus tai tuottamus ovat korvausvastuun edellytyksiä. Joskus korvausvastuu voi syntyä ilman tuottamusta. Tällöin puhutaan ns. ankarasta vastuusta.
Vahinkojen korvaaminen edellyttää riittävää syy-yhteyttä vahinkoteon ja aiheutuneen vahingon välillä. Vahingon on tullut aiheutua vahinkoteosta ollakseen korvattava.
Vahingonkorvausoikeuden lähtökohta on täyden korvauksen periaate. Vahinkoa kärsineelle on korvattava koko syntynyt vahinko. Hänet on toisin sanoen saatettava siihen asemaan, jossa hän olisi, jos vahinkotapahtumaa ei olisi sattunut. Vahingoilla ei kuitenkaan ole lupa rikastua. Suomen vahingonkorvausoikeuteen sisältyvä rikastumiskielto asettaa rajan täyden korvauksen periaatteelle.
Täysi korvausvelvollisuus voi olla liian raskas vahingonaiheuttajalle. Vahingonkorvausoikeuteen sisältyy säännökset myös vahinkojen sovittelusta. Korvausvastuuta voidaan sovitella mm. vahingonaiheuttajan iän yms. seikkojen perusteella. Vahinkoa kärsineen oma myötävaikutus tai jokin muu ulkoinen seikka voi alentaa korvausvelvollisuutta tai jopa poistaa sen kokonaan.
Joskus myös joku muu kuin vahingon aiheuttaja voi olla vastuussa vahingon korvaamisesta. Siten esim. työnantajalla on ns. isännänvastuu työntekijänsä aiheuttamista vahingoista.
Jos vahinko on aiheutunut sopimussuhteessa on kyseessä sopimusvastuu, jota käsittelee oikeudenaloista sopimusoikeus. Vastuuperusteet ja korvausvastuun laajuus poikkeavat vahingonkorvauslain mukaisesta vastuusta. Vastuukysymyksistä voidaan ja on usein sovittukin sopimusneuvottelujen yhteydessä.
Vahingonkorvausoikeuden keskeisiä kysymyksiä ovat siten:
- millä perusteella korvausvelvollisuus syntyy (mm. tuottamus, ankara vastuu tms.)
- kuka on korvausvelvollinen (mm. isännänvastuu)
- minkälaista syy-yhteyttä edellytetään vahinkoa aiheuttavan teon ja vahingon välillä
- mitkä vahingot korvataan
- miten vahinko lasketaan
- millä perusteilla korvausvelvollisuutta voidaan alentaa tai poistaa.
Asianajaja pystyy auttamaan vahingonkorvausta koskevissa ongelmissa olipa kyseessä vahingonkorvauksen vaatiminen, vastuun kiistäminen tai vastuun kohtuullistaminen .
Lisätietoja
Asianajajaliiton sivuilta.
Wikipedian määritelmä vahingonkorvausoikeudesta.
Näillä sivuilla on annettu esimerkkejä oikeudellisista tilanteista, joissa asianajaja voi auttaa. Yksittäisissä oikeustapauksissa tulee aina kääntyä asiaan perehtyneen asianajajan puoleen. Näiden sivujen tekstejä ei tule pitää varsinaisina toimintaohjeina.
Lähde: Suomen asianajajaliiton nettisivut.