Esitutkinnassa henkilöä kuulustellaan rikoksesta epäiltynä, kun on syytä epäillä henkilön syyllistyneen rangaistavaksi säädettyyn tekoon, eli kun on tiedossa jokin seikka, joka poliisin käsityksen mukaan puhuu syyllisyyden puolesta.

Epäillyksi joutuminen ilmenee yleensä siten, että poliisi kutsuu kuulusteltavaksi asuinpaikan poliisilaitokselle. Törkeimmissä tapauksissa poliisi voi myös ottaa epäillyn kiinni tai pidättää hänet. Tällöin poliisilla on oikeus pitää epäiltyä kiinni 3 vuorokautta, ja jos epäiltyä ei tällöin vapauteta, on poliisin pyydettävä käräjäoikeudelta epäillyn vangitsemista.

Poliisi on velvollinen ilmoittamaan epäillylle ennen kuulustelua, mistä teosta häntä epäillään. Epäillylle on myös ennen kuulustelua tehtävä selkoa hänen oikeudestaan käyttää avustajaa esitutkinnassa sekä siitä, milloin hänelle voidaan määrätä julkinen puolustaja.

Rikoksesta epäiltyä kohdellaan esitutkinnassa syyttömänä. Esitutkinnassa selvitetään ja otetaan huomioon yhtä hyvin epäiltyä vastaan kuin hänen puolestaankin vaikuttavat seikat ja todisteet. Kenenkään oikeuksiin ei esitutkinnassa saa puuttua enempää kuin on välttämätöntä. Ketään ei myöskään saa saattaa aiheettomasti epäluulon alaiseksi eikä kenellekään saa aiheuttaa tarpeettomasti vahinkoa tai haittaa.

Rikoksesta epäillyllä ei ole velvollisuutta puhua totta. Usein on kuitenkin aiheellista selvittää poliisille mitä asiasta tietää ja mitä on tehnyt. Tällä tavoin voi välttää aiheettomat ja liialliset epäilyt. Keneltäkään ei kuitenkaan voida edellyttää oman syyllisyytensä todistamista. Tästä seuraa se, ettei valehtelusta voida rangaista. Valehtelusta kiinni jääminen rapauttaa kuitenkin epäillyn uskottavuuden ja voi koitua suureksikin vahingoksi. Vaarana on se, että pikkurikkeen salaamisen takia joutuukin epäillyksi paljon vakavammasta teosta

Epäillyllä on oikeus neuvotella asianajajansa kanssa ja pyytää asianajaja mukaan kuulusteluihin. Aina se ei ole tarpeen. Jos kuulustelu muodostuu hankalaksi voi pyynnön avustajan saamiseksi paikalle esittää myös kesken kuulustelun.

Kuulusteluissa ei tärkeintä ole se mitä siellä kertoo, vaan se millaisen kertomuksen allekirjoittaa. Kirjatun kertomuksen tarkistaminen ja korjausten tekeminen on kuulustelun tärkein vaihe.

Rikoksesta epäillyllä on oikeus saada tietoonsa, mitä esitutkinnassa on käynyt ilmi, niin pian kuin siitä ei voi aiheutua haittaa rikoksen selvittämiselle. Epäillyllä on oikeus vaatia lisäkuulusteluja ja muita esitutkintatoimenpiteitä, jotka saattavat vaikuttaa asian selvittämiseen, jos niistä ei aiheudu kohtuuttomia kustannuksia.

Esitutkinnan lopuksi epäillyllä on oikeus loppulausuntoon. Tämä on viimeistään se vaihe, jossa on syytä kääntyä asianajajan puoleen, jos sellaista aikoo käyttää. Loppulausunnossa voidaan esittää lisätutkintapyyntöjä ja osoittaa seikkoja, joihin syyttäjän tulee kiinnittää huomiota.

Virallinen syyttäjä päättää esitutkinnan valmistuttua nostetaanko asiassa syyte. Syyte voidaan jättää nostamatta rikoksen vähäisyyden tai näytön puutteen vuoksi. Lievät rikosjutut voidaan osoittaa sovitteluun, jossa sovitaan mm. aiheutetun vahingon korvaamisesta. Syyttäjä voi myös päättää rangaistusmääräyksen antamisesta, eli syytetty saa ns. sakkolapun, johon tyytymättömänä hän voi vaatia asian oikeuskäsittelyyn.

Syyttäjä ajaa syytettä rikosoikeudenkäynnissä. Rikosasia tulee vireille kun syyttäjä jättää haastehakemuksen oikeuteen. Haastehakemus sisältää rangaistusvaatimuksen eli syytteen. Haaste on annettava tiedoksi niin hyvissä ajoin, että vastaaja voi määräpäivänä saapua tuomioistuimeen ja edellytyksenä myös on, että vastaajalle on jäätävä kohtuullinen aika oikeudenkäyntiin valmistautumiseen ja oikeudenkäyntiavustajan hankkimiseen ym. välttämättömiin ja tarpeellisiksi katsomiinsa toimiin.

Oikeudenkäyntiin saapumatta jäämisestä seurauksena voi olla sakko ja vastaaja voidaan lisäksi määrätä jatkokäsittelyyn tuotavaksi viranomaisten toimesta omalla kustannuksellaan. Mikäli vastaajalla on laillinen este kuten sairaus tai saapumatta jääminen yleisen liikenteen keskeytymisen vuoksi tai muu tällainen syy niin oman etunsa vuoksi esteestä on ilmoitettava tuomioistuimelle.

Rikosasioissa on virallisen syyttäjän heti oikeudenkäynnin alussa esitettävä vaatimuksensa ja vaatimusten perusteet. Virallisen syyttäjän esitettyä vaatimuksensa kuullaan vastaajaa samoin kuin jutun asianomistajaa (rikoksen uhria).

Saman vastaajan tekemiä eri rikoksia tai eri vastaajien tekemää samaa rikosta koskevat syytteet käsitellään pääsääntöisesti yhdessä. Vahingonkorvausvaatimukset asianomistaja voi esittää samassa yhteydessä kuin missä käsitellään syyttäjän rikokseen perustuvaa rangaistusvaatimusta. Vahingonkorvausvaatimukset voidaan käsitellä myös erillisessä siviilioikeudenkäynnissä.

Asianosaisten kuulemisen jälkeen kuullaan todistajat. Virallisen syyttäjän ja asianomistajan, tulee näyttää toteen ne seikat, joihin heidän vaatimuksensa nojautuvat.

Tuomio annetaan joko heti käsittelyn jälkeen oikeuden jäsenten harkittua asiaa. Monimutkaisimmissa asioissa voidaan antaa kansliatuomio. Tällöin tuomio on saatavilla tuomioistuimen kansiasta pääkäsittelyn lopuksi ilmoitettuna ajankohtana.

Käräjäoikeuden tuomiosta voi aina valittaa hovioikeuteen. Tällöin on tyytymättömyys tehtyyn ratkaisuun ilmoitettava käräjäoikeuden kansliaan viikon kuluessa tuomion antamisesta.

Oikeusapu

Syytetyllä on oikeus valtion osittain tai kokonaan kustantamaan oikeusapuun, jos hän ei itse kykene maksamaan puolustautumisesta aiheutuvia kustannuksia. Tämä ei kuitenkaan koske rikosjuttuja, joissa on odotettavissa vain sakkorangaistus, ellei jotain erityistä syytä (esim. suuret vahingonkorvausvaatimukset, syytetyn kielitaidottomuus tms) ole osoitettavissa avustajan määräämiseksi. Vakavissa tapauksissa syytetylle määrätään puolustaja riippumatta tuloista. Tällöin puolustautumiskustannukset tai osa niistä voidaan oikeudenkäynnin lopuksi määrätä korvattavaksi valtiolle.

Jos syyte hylätään, on valtio lähtökohtaisesti velvollinen korvaamaan syytetyn asianajokustannukset.

Näillä sivuilla on annettu esimerkkejä oikeudellisista tilanteista, joissa asianajaja voi auttaa. Yksittäisissä oikeustapauksissa tulee aina kääntyä asiaan perehtyneen asianajajan puoleen. Näiden sivujen tekstejä ei tule pitää varsinaisina toimintaohjeina.

Lähde: Suomen asianajajaliiton nettisivut.